sunnuntai 31. toukokuuta 2009
The Fog (2005)
Antonio Bayn asukkaat ovat loukussa aavemaisen usvan saartamina – ja tietämättään hirvittävän koston uhreja. Vuosisata aiemmin, spitaalisia kuljettava laiva houkuteltiin tahallaan kivikkoiseen rantaveteen, johon se upposi vieden kaikki matkustajansa mukanaan.
Nyt ajat kuolleina viruneet, kostoaan sata vuotta janonneet merimiehet ovat palanneet. Kostajat etsivät kuolemastaan vastuussa olleiden jälkeläisiä vaanien yliluonnollisen usvan seassa.
Alunperin vuonna 1980 John Carpenterin ohjaaman ja käsikirjoittaman elokuvan uudelleenfilmatisointi The Fog (2005) on yllättävän hyvä filmi, siihen nähden että se on kuvattu 2000-luvulla. Oli tietysti nykyajan kauhuelokuvien pakolliset säikyttely kohtaukset ynnä muut kliseet, mutta ihan mukiinmenevä kauhutarina.
Tähtiä 4/5
Child's Play (1988)
Elokuva kertoo sarjamurhaajasta nimeltä Charles Lee Ray. Ray pakenee poliiseja paikalliseen lelukauppaan ja haavoittuu vakavasti. Niinpä hän käyttää hyödykseen oppimiansa voodoo-taikoja ja siirtää henkensä lasten rakastamaan Kiva Kaveri -nukkeen ja Charles Lee Ray todettiin kuolleeksi.
Nukke jonka sisällä Charles on, päätyy Yksinhuoltajaäiti Karenin ja hänen poikansa Andyn huostaan. Karen antaa Chuckyn Andylle syntymäpäivälahjaksi ja Andy on kovin iloinen. Mutta sitten alkavat kauheudet.
Leffa oli monien vuosien jälkeen yhtä hyvä, kuin muistinkin sen olevan. Child's Play on edelleenkin 80-luvun tiukkaa laatukauhua. Suosittelen leffaa kaikille kauhun ystäville.
Tähtiä 5/5
The Lawnmower Man (1992)
Virtuaalitodellisuutta tutkiva Tri Angelo houkuttelee koekaniinikseen yksinkertaisen ruohonleikkaajan, Joben. Hänen olematonta aivokapasiteettiaan laajennetaan tietokoneen avulla ja hän ylittääkin ällistyttävän nopeasti kaikki normaalin älykkyyden rajat. Mutta pian koko tutkimus ryöstäytyy Tri Angelon käsistä.
Arvostelin tämän filmin, vaikka se ei ole kauhua. Siihen syy on Stephen Kingin alkuperäinen teos, johon filmi perustuu. Juoni on tuttua Kingin laatua, erikoistehosteet ovat upeat sekä näyttelijät sopivat rooleihinsa. Erittäin hyvä ja kekseliäs elokuva.
Tähtiä rapsahtaa 5/5
The Company Of Wolves (1984)
The Gate (1987)
On viikonloppu ja Glenillä, Terryllä ja Alilla ei ole mitään tekemistä. Vanhemmat ovat matkoilla ja nuorukaiset ovat yksin isossa talossa. Pihasta on aiemmin kaadettu iso puu ja he päättävät tutkia tarkemmin puun poistamisen seurauksena ilmestynyttä isoa kuoppaa, se on tyhmä idea. Helvetin tyhmä idea. Aikojen alusta asti juuri se puu on peittänyt sisäänkäynnin pahuuden alkulähteille. Nyt portti on auki ja maanpäällinen helvetti on lähellä. Poikien on keksittävä tapa, jolla portti tukitaan, jos se ei ole jo myöhäistä.
The Gate elokuvaa on sanottu jossain kontekstissa ns. kiddie horroriksi, jonka vuoksi odotukset eivät olleet liian korkealla. Leffan juoni kuitenkin toimi, olen nähnyt lapsellisempiakin tuotoksia. Erikoistehosteet ovat huippuluokkaa siihen nähden, että on kyseessä on vuosi 1987.
Tähtiä 4/5
Suspiria (1977)
Amerikkalainen balettiopiskelija Susy Banyon saapuu Saksaan lopettamaan opintonsa kuuluisassa eliittitanssikoulussa.
Koulussa vallitsee kuitenkin kireä ja pelokas ilmapiiri; kaksi opiskelijaa on murhattu häikäilemättömän brutaalisti.
Vähitellen Susylle selviää, että paljon muutakin outoa ja pahaa on tekeillä koulussa, jolla on varsin synkkä maine...
Sitä mukaa kun murhaaja iskee yhä uudestaan ja uhrien lukumäärä nousee, joutuu Susy tahtomattaan yhä syvemmälle pelon, veren, mustan magian ja hulluuden labyrinttiin, jonka hinta on ollut kaikille säälimätön sama- kuolema.
Suspiriaa pidetään Argenton uran parhaimpana elokuvana, italialaisen kauhuelokuvan todellisena mestariteoksena, joka on hiottu täydelliseksi viimeisintä yksityiskohtaa myöten.
Ostin leffan paljon kehutun maineen vuoksi ja se kannatti.
Suspiria on ehdottomasti hyvä kauhuelokuva, ei sen enempää, ei sen vähempää.
Suosittelen leffaa etenkin kauhufilmien ystäville!
Tähtiä hurahtaa 5/5
City Of The Living Dead (1980)
Pienessä Dunwichin kaupungissa pappi hirttäytyy hautausmaalla ja avaa samalla portit suoraan helvettiin.
Selvänäkijä Mary (joka on juuri pelastunut elävältä hautaamiselta) ja reportteri Peter joutuvat keskelle tapahtumia,
jotka voivat olla koko ihmiskunnan loppu.
Heidän kohtalonaan onkin sulkea tie tuonpuoleiseen, ennen kuin kuolema saa vallan maan päällä.
Leffa on tyylilleen uskollisen italialaisen ohjaajan Lucio Fulcin peruslaatua, jossa riittää verisiä gorekohtauksia.
Suosittelen myös tätä elokuvaa kaikille zombie/goreleffojen ystäville.
Tähtiä tulee 4/5
The Wicker Man (2006)
Taas yksi remake lisää.
Tietysti sen piti olla The Wicker Man, jonka alkuperäinen elokuva (1973) pieksee mennen tullen.
Leffan idea on se, että poliisi (Nicolas Cage) saa kirjeen jossa pyydetään apua kadonneen tytön etsimisessä.
Poliisi lähtee salaperäiselle saarelle tutkimaan tapausta, jossa tapahtuu kaikenlaista kummaa.
Elokuva oli pettymys, 2000-luvun tusinatavaraa.
Cage ei pysty alkuunkaan korvaamaan alkuperäisen leffan taitavaa näyttelijää Edward Woodwardia.
Tähtiä vaivaiset 2/5
My Little Eye (2001)
Elokuva jossa Big Brother kohtaa Blair Witchin.
Jälleen kerran aivottomat nuoret löytää kohtalonsa keskeltä erämaata.
Porukka menee "helpon rahan" perässä asumaan puoleksi vuodeksi taloon, joka sijaitsee syvällä metsässä.
Pikkuhiljaa alkaa tapahtumaan kauheita. Ikkunaan ilmestyy outoja uhkauksia ja muuta mukavaa.
Leffan loppupuolella alkaakin jo kirves heilua.
Elokuva tökkii siinä, että katsoja ei pääse hahmoihin niin sisälle että välittäisi heidän henkensä puolesta.
Suosittelen tätä leffaa nykyajan kauhusta tykkäävälle.
Tähtiä annan 3/5
Zombie Flesh Eaters (1979)
Hylätty alus ajelehtii New Yorkin satamaan, pitäen sisällään karmean yllätyksen. Tuntematon epidemia tuo kuolleen takaisin elämään ja heidän verenhimonsa on kyltymätön.
Tämä zombie-elokuvien klassikko yllätti minut positiivisesti. Elokuvasta tuli mieleen toinen mestariteos, Romeron Dawn Of The Dead.
Laatu oli parempi kuin hyvä, kun huomioi että leffa on kuvattu jo vuonna -79. Terävä kuva, kauhutehosteet sekä zombien aidon näköinen maskeeraus ovat huippuluokkaa. Leffa on erittäin tehokas gore kohtauksissa, joissa ei ole säästelty katsojan hermoja.
Suosittelen ostamaan omaksi, jos olet tosi kauhun ystävä.
Tähtiä takuuvarmasti 5/5
The Beyond (1981)
The Beyond elokuva kertoo vanhasta hotellista, joka on rakennettu helvetin porttien päälle. Tietysti yksi porteista "onnistuu" avautumaan ja zombit pääsevät maan pinnalle ilakoimaan. Tämän mestariteoksen on ohjannut Lucio Fulci "Godfather Of Gore". Leffan tunnelma ja kauhuefektit ovat huippuluokkaa, joten heikkohipiäisille en leffaa suosittele. Oli kyllä joitain virheitä leffassa, kuten kuolemien jälkeen ei poliiseja näkynyt. Muuten elokuva oli perinteinen kauhuleffa, jota suosittelen kaikille jotka pitävät verisistä gore ja zombie sessioista.
"Violence is italian art!" -Lucio Fulci
Tähtiä pamahtaa 4/5
The Exorcism Of Emily Rose (2005)
Elokuva perustuu vuonna 1976 sattuneeseen tapaukseen, jossa pappi oli manannut Anneliese Michel-nimisen tytön joka myöhemmin kuoli.
Emily Rosen Riivaaja on tyypillinen 2000-luvun tuotos, jossa keskityttiin seuraamaan oikeudenkäyntiä enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Odotin jotain muuta, edes vähän pelottavampaa leffaa niin kuin paljon ylistetty Manaaja. Elokuva on enemmänkin oikeussalidraama kuin kauhuelokuva. Tämän leffan sijaan suosittelen kauhua kaipaavalle katsomaan Manaaja leffan uudelleen.
Tähtiä annan vain 2/5
lauantai 30. toukokuuta 2009
The Evil Dead (1981)
Mökinrähjä jumalan selän takana, nuorisoporukka sekä muutama zombie,
siinäpä ainekset hyvälle kauhuelokuvalle.
The Evil Dead sattuu olemaan ohjaaja Sam Raimin läpimurto elokuva, joka on hyvin omaperäisellä kamera kikkailulla toteutettu.
Ovelalla tavalla sekoitus komediaa ja kauhua.
Veri ja muut nesteet näyttelevät pääosissa myöskin jatko-osissa,
niitä tuli tietenkin amerikkalaisen tavan mukaan.
Tämäkin kuuluu kauhuelokuvien klassikoihin, ainakin minun mielestäni.
Suosittelen tätä kaikille, jotka pitävät kunnon zombie leffoista.
Tähtiä tietenkin 5/5
The Shining (1980)
Hohto on yksi Stephen Kingin "Kauhun kuningas" parhaimmista teoksista.
Tätä kuuluisaa kauhuklassikkoa ei ole pystynyt ajanhammas tappamaan, vaikka leffa on kuvattu jo kohta 30 vuotta sitten.
Hohto kuuluu mielestäni samaan hyllyyn heti Manaaja leffan viereen, sen verran uskottavasta teoksesta on kyse.
Elokuvan tarina on hyvä esimerkki mielen pimeästä puolesta.
Omalla tavalla pelottava elokuva kylpyhuone sekä aave kohtauksineen.
Suosittelen kaikille katsottavaksi, vaikka uudelleen.
Et tule pettymään.
Tähtiä lahjoitan elokuvalle 5/5
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)